Haastattelussa Agneta Falck

Koska päätit aloittaa laulamisen? 

Olen aina laulanut ja ensimmäiset lapsuudenmuistoni liittyvät vahvasti musiikkiin. En ole varttunut erityisen musikaalisessa perheessä, mutta musiikki on ollut vahvasti läsnä elämässäni jo lapsuudesta. Oli vinyylejä, kasetteja ja radio ohjelmia, lisäksi olohuoneen nurkassa seisoi kiehtova kitara ja sitä oli hauskaa rämpytellä. 

Hyppynaru sai toimia mikrofonina monen vuoden ajan ja nurinpäin käännetty ämpäri oli lavani. Kun sitten monta vuotta myöhemmin sain oikean mikin lahjaksi isovanhemmiltani, ilo oli suunnaton, siitä huolimatta, että ei ollut minkäänlaista laitetta, mihin sitä kytkeä. 

Autotallin akustiikka sai kelvata. Siellä tein myös ensimmäiset nauhoitukseni c-kasetille. Koulun aamukokoontumisissa lauletut virret olivat suuria hittejä. Lauloin myös seurakunnan lastenkuorossa, jota johti kanttorina toimiva isoäitini veli.  

Ala-asteella oli nuori musiikinopettaja, jota ihailin. Hän soitti kitaraa ja lauloi erittäin hyvin. Perinteisemmän materiaalin lisäksi hän otti mukaan tunneille myös englanninkielisiä pop – ja rocklauluja, jotka eivät välttämättä kuuluneet viralliseen opintosuunnitelmaan. Musiikkitunnit olivat minulle kouluviikon kohokohtia. Olin melko ujo koulutyttö mutta musiikkitunneilla en välittänyt niin paljon mitä muut minusta ajattelivat. Vasta nyt paljon myöhemmin olen miettinyt minkälainen suuri vaikutus näillä musiikkitunneilla on saattanut olla minun musiikilliselle kehitykselle. 

Yläasteella sain sitten laulaa ensimmäinen sooloni koulun joulujuhlissa. Se oli iso kunnia ja suuri hetki minulle. 

Mutta kelataksemme vuosia eteenpäin, niin päätös panostaa musiikkiin tosissani syntyi matkustaessani ulkomailla. Lukion jälkeen koin jonkinlaista kouluväsymystä ja minulla oli suuri kaipuu maailmalle, ja halusin nähdä jotain muutakin kuin kotikaupunkini Karjaan kadut. Tein muutaman pidemmän ulkomaanmatkan, mutta silloinkin musiikki oli aina läsnä jollakin tavalla, ja monen ihmiskohtaamisen myötä sain myös kannustusta vaalia lahjakkuuttani. Päätöksen aloittaa musiikinopinnot tein jossain Australian länsirannikolla ja jokunen etelämeren saari myöhemmin löysin itseni kansanopistosta Lapväärtissä. Sieltä matka jatkui sitten vielä pohjoisemmaksi Musiikkitaloon Pietarsaareen.  

En välttämättä ole kävellyt valmiiksi tallattua polkua musiikin suhteen ja välillä olen joutunut sivuraiteille. Tämä johtunee mahdollisesti siitä, että minua samanaikaisesti kiinnostaa niin moni eri asia ja myös siitä, että minulla on ollut vaikeuksia päättää minkä tien valitsisin. Mutta siitä huolimatta laulu ja musiikki ovat aina olleet punainen lanka elämässäni. 

Mikä tai mitkä ovat musiikkityylisi? 

En mielelläni halua sitoutua tiettyyn tyylin ja asettaa itselleni rajoituksia. Mielestäni osaan jossakin määrin myös sopeuttaa ääneni eri tyyleihin. Toisaalta äänenlaatuni kuitenkin sopii parhaiten genreihin kuten blues, soul, rock, country/bluegrass ja americana.  Nämä tyylit ovatkin loppujen lopuksi lähimpänä sydäntäni. 

Opiskeluvuoteni Lärkkullan kansanopistossa oli myös merkityksellinen tyylikehitykseni kannalta. Useimmat opiskelijat tulivat sinne lukion jälkeen. Itse tulin heti yläasteelta, joten olin muutaman vuoden nuorempi kuin suurin osa muista opiskelijoista. Mutta opin tosi paljon näiltä minua vanhemmilta opiskelijoilta ja laajensin tietoisuuttani monesta artistista ja musiikkityylistä, jotka olivat minulle uusia, mm. soul, jazz ja maailmanmusiikki. 

Pietarsaaressa opiskeluaikaan kuului paljon soulia. Toisaalta se on tyyli, joka on alusta alkaen puhutellut minua, ja toisaalta tyyli oli yleisesti erittäin suosittu laulajien keskuudessa Musiikkitalossa. Se on aika vaativa tyyli, mutta se on myös hyvä tyyli harjoitella esimerkiksi improvisaatiota. 

Kun sitten muutin takaisin Etelä-Suomeen kompastuin kantriin ja bluegrassiin sattumalta liittyessäni Winestones yhtyeeseen. Monta vuotta tämä oli sitä mitä pääsääntöisesti tein musiikillisesti, ja mihin minut mahdollisesti yhdistettiin. Mutta muistan kuitenkin hämmästykseni, kun ensimmäistä kertaa kuulin jonkun kutsuvan minua countrylaulajaksi. Olihan tyyli alussa enemmin tai vähemmin tutkimatonta maaperää minulle. Ajan myöten opin rakastamaan kantria ja bluegrassia, varsinkin vähän vanhempaa sellaista. Ylipäätänsä minulla on helpompi omaksua vanhempaa musiikkia. Saatan olla aika sentimentaalinen ja rakastan nostalgiaa, ja se näkyy monella eri tasolla elämässäni, ei pelkästään musiikissa. Saatan viettää aikaa menneitä aikoja haikaillen, jopa sellaisia mitä en ole edes itse kokenut, ja tämä tietysti heijastuu musiikkityyleihin, joihin tunnen vetoa. Nykyään liikun melko vapaasti eri tyylien välillä ja musiikissani kuuluu vaikutteita eri tyyleistä. 

Miten kuvailisit sinun äänen ja soundin kehitystä? Miten kuvailisit omaa ääntäsi tai soundiasi?

En tule koskaan tuntemaan, että ääneni on valmis ja leikittelen eri soundeilla ja ilmaisuilla. Ääneni on kehittynyt varhaisesta iästä ja uskon sen kehittyvän edelleen. 

Muiden laulajin kuunteleminen on auttanut minua luomaan ja muokkaamaan soundiani. Monien naisesikuvien lisäksi olen saanut vaikutteita monelta mieslaulajalta, ja yritän myös kehittää alempaa äänirekisteriäni.  

Saatan myös sopeuttaa ääneni eri musiikkityyleihin. Soundikin vaihtelee riippuen siitä, laulanko modernin pop biisin vai vanhemman countrybiisin. 

Ensimmäisillä laulutunneillani oivalsin kehon merkityksen laululle.  Eli, miten tärkeä hengitys ja tuki, ja näiden kontrolli vaikuttaa lauluun. Mutta oikeat aha-elämykset sain vasta monta vuotta myöhemmin Pietarsaaressa, jossa sain perehtyä Complete Vocal Technique – opetuksiin. Tämä avasi täysin uuden maailman minulle ja kehityin erittäin paljon suhteellisen lyhyessä ajassa. Ensimmäiset laulutuntini perustuivat klassisen laulun oppeihin. Sen sääntöjen soveltaminen voi olla vaikeaa vaikkapa rocklauluun, jossa ääni saa ja pitääkin välillä murtua. CVT:n myötä opin laulamaan oman ääneni ehdoilla ja pystyin leikittelemään ääneni kanssa vapaammin. 

Miten syntyi laulaja/artisti Agneta Falck?

Vaikka olen laulanut ja esiintynyt monta vuotta, mutta tuntuu siltä, että laulaja tai artisti Agneta Falck syntyi vasta muutama vuosi sitten, nimittäin syksyllä 2016. Silloin järjestin ensimmäistä kertaa konsertin omalla nimellä Karjaalla Tryckeriteaternissa. Silloin tapahtui jotain. Se oli minulle eräänlainen siirtymävaihe. Konsertti loi myös perustan monelle uudelle projektille ja sen jälkeen asia on johtanut toiseen ja moni muu palapeli on loksahtanut paikoilleen. 

Seuraavana kesänä seurasi Puistoblues keikka, joka huomioitiin Blues Finlandin sivuilla. Otsikko kuului: ”Valtatie on auki tähtiin: Agneta Falck”. Olihan se melko epätodellista, ja onhan se tietysti hienoa saada sellaista tunnistusta. Nuorempana haaveilin varmaan, niin kuin moni muu pikkutyttö, tähteydestä. Opinto-ohjaajani kysyessä minulta yläasteella mitä haluaisin tehdä elämälleni, vastasin jokseenkin ylimielisesti, että haluan kuuluisaksi. Näin jälkikäteen voin vaan todeta, että tällaiset lausahdukset ovat huomionnälkäisen teinin puheita, koska onhan tämä erittäin kaukana siitä kuka tunnen tänä päivänä olevani. Minua motivoi laulamaan ja tekemään musiikkia on ensisijaisesti se hyvänolon tunne mitä se tuo mukanaan. En löydä sille mitään muuta vastinetta, paitsi mahdollisesti luonnossa oleminen, jolla olisi sama vaikutus minuun. Tietysti on mahtavaa, että oma tekeminen huomioidaan ja että sitä arvostetaan ja tunnustetaan. Kuitenkin omaa hyvinvointiani lisää ja vie minua eteenpäin se, jos saan jonkun muun voimaan hyvin laulullani ja musiikillani.  

Kirjoitat myös omia lauluja.. ? 

Olen aina kirjoittanut omia lauluja. Kehittelin jo nuorena tekstejä ja melodioita, joita sitten esittelin ystävälleni kotikorttelissa. Silloin oli erilainen flow, sellainen minkälainen vain lapsilla on ennen kuin aikuisiän säännöt ja normit tulee vastaan. Minusta tuli jossain vaiheessa itsekriittinen ja rajoittuvainen ja sain jonkinlaisen niin sanotun valkoisen paperin kammon. Ja joskus olen myös ajatellut, että kaikki on jo tehty. Mutta olen tehnyt kovasti työtä päästäkseni irti estoista. Joku viisas on sanonut, että jotta voisit elää luovan elämän sinun tulee vapautua pelosta olla väärässä. Tämä on erittäin totta ja tämä oivallus on auttanut minua paljon. 

Minulla on erittäin paljon työstämätöntä materiaalia, keskeneräisiä biisejä, aloitettuja ideoita, jotka vain odottavat käsittelyä ja viimeistelyä. Tällä hetkellä minulla on meneillään erittäin hyvä draivi ja yritän ottaa kaiken siitä irti. Pitkällä tähtäimellä, kun se aika on, toivon että voisin nauhoittaa nämä omat biisit ja julkaista ne omalla nimelläni. Mutta en halua kuitenkaan kiirehtiä asian kanssa. Olen muutenkin persoonaltani sellainen, että en mielelläni kiirehdi. Olen ollut mukana projekteissa, joissa olen kokenut, että on välillä ollut vähän turhaan hoppu, valitettavasti enemmän tai vähemmän lopputuloksen kustannuksella. 

Omien biisien lisäksi pidän myös erittäin paljon muiden biisien laulamisesta ja esittämisestä. Olen huomannut, että on olemassa jossakin määrin vähättelevä asenne covereita kohtaan. En jaa tätä näkemystä, mutta voin ehkä silti jossain määrin ymmärtää tämän ajattelutavan taustan, että sinut koetaan aidompana, jos kirjoitat ja esität omaa materiaaliasi.  Pitää tietysti aina pyrkiä tekemään jotain omaa muiden materiaalista. Saatan joskus innostua ja tehdä täysin uusia sovituksia jostain biisistä, esimerkiksi vaihtamalla tyyliä tai tahtilajia.  

Miten kirjoitat biisejä? 

Teksti on erittäin tärkeä minulle. Sillä on oma estetiikkansa. Mutta tietenkin kokonaisuus on ratkaisevaa, eli tekstin, rytmin ja melodian synergia. Joskus lähden teemasta, joskus pelkästään lauseesta, joskus on vain lähtökohtaisesti pelkkä sana. Joskus aloitan musiikista, eli joskus sointuliikkeistä ja joskus melodiasta. Minulle ei ole olemassa mitään valmista reseptiä. Tulee leikittyä paljon ideoiden kanssa. Yritän nauhoittaa prosessia, jossa ideat saa lentää vapaasti, sillä kaiken sen hölynpölyn keskeltä saattaa kuitenkin löytyä jotakin arvokasta, jota kannattaa lähteä työstämään eteenpäin. Silloin olen erittäin kiitollinen, jos se jotain on jäänyt nauhalle.  En tiedä miten monta kertaa olen harmitellut niitä ideoita, jotka olen saanut, mutta jotka maailmankaikkeus on nielaissut, kun en pysty luottamaan omaan muistiini. 

Kirjoittamiseni ei ole yksinomaan omaelämäkerrallista, mutta usein niissä kuitenkin on olemassa jokin kosketuskohta omasta elämästäni. Matkoiltani on kertynyt materiaalia ihmiskohtaamisista, tapahtumista ja vaikutteista. 

Olosuhteiden tulee olla oikeat laulunkirjoittamiselle. Pystyn harvemmin kirjoittamaan kotonani, sillä siellä on liian paljon häiriötekijöitä. Käytettävissäni on kirkko viime vuosisadan alusta, jossa on myös työskentelytilani. Siellä voin keskittyä vain musiikkiini. Ulkoiset tekijät häiritsevät minua helposti, silloin on kirjaimellisesti pieni siunaus, että minulla on temppeli minne mennä. 

Onko sinulla joku laulaja esikuvana? 

En mielelläni lähtisi luettelemaan musikaalisia esikuviani, koska niitä on niin monta ja joku jää aina mainitsematta. Sitä paitsi eri genreistä löytyy omat suosikit. Tuntuisi esimerkiksi vähän ihmeelliseltä sijoittaa Johnny Cash ja Aretha Franklin samalle listalle. 

Sanottakoon joka tapauksessa, että mustat amerikkalaiset naiset vetävät pidemmän korren. Heidän tulkinnoistaan löytyy niin paljon tunnetta. Vuosisatojen saarto ja taistelu paikasta yhteiskunnassa, sekä mustana että naisena, kaikuu heidän äänissään. Aretha Franklin ja Etta James ovat isoja ja tärkeitä nimiä minulle, mutta suurin kaikista on kuitenkin Mahalia Jackson. En saa hänestä tarpeekseni. Se Ilmaisu, se svengi, se tunne ja se erinomainen fraseeraus!

Miespuolisista laulajista löytyy lukemattomia tulkitsijoita, joiden kaikkien luetteleminen olisi mahdotonta. Biisintekijät ovat oma luokkansa, mutta joista heistä muutamia mainitakseni loistavia ovat Van Morrison, Neil Young, Bob Dylan, Leonard Cohen ja Joni Mitchell. 

Musiikkikuunteluni tapahtuu jaksoissa. Saatan uppoutua täysillä johonkin tiettyyn artistiin tietyn ajan. Vähän aikaa sitten kuuntelin tosi paljon Bonnie Raittia. Tällä hetkellä minulla on Susann Tedeshi tai Tedeshi Trucks Band vaihe meneillään. 

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Olen tällä hetkellä melko hyvässä vedossa mitä musiikkiin tulee ja yritän ottaa siitä kaiken irti. Työstän melko paljon omaa materiaalia. Joitakin keikkoja kesällekin on luvassa, mm. Baltic Jazz. Tämä on jo toinen esiintyminen kyseisessä tapahtumassa ja odotan sitä innolla. 

Tämän lisäksi minulla on uusi jännittävä projekti meneillään on nimeltään Risto Tammilehto med Vänner.  Se on monella tapaa erilainen ja poikkeaa aika paljon siitä mitä olen aiemmin tehnyt. Työkielikin on uusi, vaikka ruotsi onkin äidinkieleni. Olen tähän mennessä laulanut ja kirjoittanut pitkälti ainoastaan englanniksi. Nuorempana lauloin ja kirjoitin paljon tekstejä ruotsiksi. Eli laulaminen ja kirjoittaminen ruotsiksi tuntuu nyt ihanan tuoreelta ja olen innoissani siitä. 

Tällä hetkellä haluan panostaa musiikkiin entistä enemmän ja toivon, että pystyn antamaan musiikille enemmän aikaa. Haluan myös kehittyä laulajana, lauluntekijänä ja muusikkona. Jotta tämä voisi onnistua minun on varattava tarpeeksi aikaa musiikille ja saada toimivampi rutiini tekemiselleni ja saada sen toimimaan muun arjen kanssa. 

Päätin melko varhain, että en halua päänsääntöisesti yrittää ansaita elantoani musiikilla. Huomasin omalta kohdaltani, että ilo tekemiseen katosi, kun stressi toimeentulosta otti vallan. Olen tähän saakka ollut tyytyväinen päätökseeni. 

Tulevaisuudessa haluaisin myös yhdistää kulttuuria ja sosiaalista työtä. Olisin kiinnostunut työskentelemään esimerkiksi maahanmuuttajien integraation parissa kulttuurin kautta. Musiikki on suurenmoinen työkalu uuden kielen oppimiselle. Tämän lisäksi minua kiinnostaa mielenterveys ja miten voitaisiin käyttää musiikkia ja kulttuuria kuntouttavassa ja ennaltaehkäisevässä työssä. Olen elänyt liian kauan omassa musiikkikuplassani. Musiikki on ollut minulle niin palkitsevaa ja antanut minulle niin paljon iloa. Tunnen, että on aika antaa sitä eteenpäin.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *